?

Log in

Edelliset 10

13. helmik. 2011

tuhto

tuusannuuska

(ei otsikkoa)

Kirja: Tuulen varjo (orig. La sombra del viento)
Kirjailija: Carlos Ruiz Zafón
Kirjoitusvuosi: 2004

Arvosana: 3½

Tuulen varjosta on tässä yhteisössä tehty aikaisemmin jo yksi arvostelu (täällä), mutta kirjoitan kuitenkin muutaaman sanan kirjasta itsekin.

Tuulen varjo on tarina kirjoista, salaisuuksista, rakkaudesta ja menetyksestä. Sen parasta antia ovat kirjoitustavan kauneus ja henkilöhahmojen rikkaus ja useimmissa tapauksissa realistisuus. Kirjan hahmot heräävät eloon lukijan mielessä ja kantava voima kirjan loppuun lukemiselle on halu saada tietää kuinka hahmoille käy.

En tiedä johtuuko se mieleni yleisestä levottomuudesta vai mistä, mutta koin tämän kirjan paikoitellen liian pitkäksi tarinaan nähden. Jos hahmot eivät olisi olleet niin vangitsevia, olisin saattanut jättää kirjan kesken kahden kolmanneksen jälkeen.

Noin kokonaisuutena kirja oli kuitenkin mukava lukukokemus, joka vaatii rauhallisen lukuympäristön ja kiireettömän mielen.

11. helmik. 2011

beauty or beast

justme87

Ootko yksin sä nyt

Nenäpäivä
Mikko Rimminen
4-

Finlandia-palkinnon saanut Nenäpäivä kertoo keski-ikäisestä Irjasta, joka itse sitä oikein ymmärtämättään on niin yksinäinen, että löytää itsensä soittelemasta vieraiden ihmisten ovikelloja. Hätääntyneenä hän keksii sanoa olevansa taloustutkimusta tekemässä.

Rimmisen omaperäistä kielenkäyttöä ainakin kansiliepeiden mukaan on ylistetty joka taholta. En valita, sinänsä, mutta itselläni alkuun pääseminen oli vähän epämukavaa, kuin kuusikulmaisella pyörällä varustettuja kottikärryjä olisi työnnellyt. Joskus Rimmisen itse keksimät sanat eivät vain iskeneet ymmärryksen kipinää aivoissani siinä mielessä, että vaikka kontekstista tietty selvisi aina kulloisenkin sanan tarkoitus, mitään erityistä lisää kuvailuun ne useinkaan eivät tuoneet. Toisaalta joistakin ratkaisuista pidin kovasti: koko kirjan lempisanani on varmasti 'krapulikko'. Kirjassa ko. sanalla viitataan ihmiseen, joka on jatkuvasti vähän maistissa. Lonkeroa tuoremehun asemesta ja siihen malliin.

Toisaalta aiheesta sitten tykkäsin, ja sitä käsiteltiinkin aika lempeästi. Itse ainakin sen luettuani olen ruvennut tuumimaan, paljonkohan niitä yksinäisiä oikein mahtaa olla. Millaisia ihmisiä he ovat... ja kuinka helposti voi joutua syrjään elämästä noin yleensä. Useaan otteeseen toistuva peruskohtelias utelu "Onks teillä kaikki okei?" muodostuu jotenkin ristiriitaiseksi kysymykseksi. Toisaalta ollaan kiinnostuneita voinnista, mutta toisaalta ollaan kuitenkin ventovieraita eikä kysymyksen taustalla ole kiinnostusta ihmiseen itseensä.

No jaa. Ajateltavaa kirja kyllä antoi, ja omintakeisen kielen myötä myös poikkeuksellisen lukukokemuksen, mutta jotenkin kirja tuntui ehkä hitusen venytetyltä. Jotkin aspektit jäivät vähän hämärän tuntuisiksi, kuten ihme sompailut päähenkilön ja hänen poikansa välillä.
Tags:

22. tammik. 2011

beauty or beast

justme87

Pitkästä aikaa

Olen viettänyt lähes koko edellisen vuoden maailman toisella puolella, enkä niin ollen lukenut yhtikäs mitään kun en kieltäkään ymmärtänyt. Järkyttävää. Metrossa vähän Tuntematonta sotilasta, mutta eihän niin lyhyillä matkoilla tai tiuhoilla vaihdoilla sitäkään loppuun saanut. Hauskaa nähdä, että täällä on kuitenkin sillä aikaa muutama uskaltautunut elämöimään. Haastankin saman tien kaikki kertomaan, mitä kivoja kirjoja pukin kontista paljastui!

Itse sain Mikko Rimmisen Nenäpäivän,
Carlos Ruiz Zafónin Enkelipelin sekä
Guy Delislen Pjongjang-sarjakuvan.

Kaikki oikein mieluisia. Surkeaa kyllä, olen kurssilla jolla pitää lukea aivan muita kirjoja ja vieläpä sangen nopeaan tahtiin, joten saapa nähdä koska noista ensimmäisen saan loppuun...
Tags:

12. jouluk. 2010

tuhto

tuusannuuska

"Karkaa. Elä. Ja kerro niille koko synkeä stoori."

Kirja: Sonja O. kävi täällä
Kirjailija: Anja Kauranen (nyk. Snellman)
Kirjoitusvuosi: 1981

Arvosana: 4-

Tämä on Sonja O:n tarina. Lapsuus köyhien itärajan takaa muuttaneiden vanhempien ja isovanhempien kanssa, ulkopuolisuuden leima otsassa ja ikuisesti yksin, kun isä on aina kännissä ja äiti marttyyrikuningatar joka tekee kaikkensa ettei kukaan muukaan olisi onnellinen ja isovanhemmat jo niin vanhoja, etteivät jaksa eivätkä osaa enää antaa lapselle mitä lapsi tarvitsee. Sonja kasvaa kaduilla ikuisen tietoisena historiastaan, Sonja antaa ja antaa ja antaa, kaipaa jatkuvasti jotain ja harrastaa seksiä kaikkien kanssa jotka sitä häneltä haluavat. Sonja kasvaa lapsesta aikuiseksi, kehittyen, löytäen itsensä ja oppien ymmärtämään itseään ja muita vähän paremmin.

Ensimmäisten viidenkymmenen sivun ajan minua ärsytti kerronnan tyyli, tajunnanvirtamaisuus, sanojen roiskiminen sinne tänne ikään kuin jotain erikoisuutta tavoitellen, ihan vain siksi ettei niin yleensä tehdä. Lopulta siihen tyyliin kuitenkin kasvoi sisään. Tarinaa ei ollut paikoin helppo seurata, juoni ei kulje kronologisesti eikä aina ole helppoa purkaa sitä mitä Sonja O. sanoo siksi mitä Sonja O. tarkoittaa. Miehistä ei anneta kovin mairittelevaa kuvaa, mutta ei lopulta naisistakaan, Sonjassa henkilönä kiteytyy aika hyvin koko sukupuolisuusjaottelun merkitys tämän kirjan osalta.

Ennen kaikkea tämä kirja oli minun kohdallani ärsyttävä mutta samalla kuitenkin ihon alle ryömivä ja ajatukset kurnaamaan laittava. Ei helppo luettava, vaikka niin voisi kuvitella jos jälkeen päin summailee mitä kirjassa tapahtui. Onneksi tämä kirja on suhteellisen lyhyt, sillä kovin montaa sataa sivua enempää en välttämättä olisi jaksanut mukana roikkua.

( Tästä yhteisöstä on tullut aika pahuksen hiljainen. Voisin ottaa ainakin omalla kohdallani tavoitteeksi kirjoitella ensi vuoden puolella vähän useammin ajatuksia ylös lukemistani kirjoista, vaikka luenkin vain pari kolme kirjaa kuukaudessa. )

10. lokak. 2010

No Ballet - Vampires

h_mania

Ehdotus

Hei rakkaat pelottavan hiljaisen, ei kai kuolleen yhteisömme kirjalaiset!

Ehdotin kaksi vuotta sitten syyslomalle yhteislukua, joka sai jonkinlaista vastakaikua. Haluaisimmeko yrittää uudestaan tänä vuonna?

Itse ehdottaisin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa, se odottelee tuossa yöpöydän laidalla lukemistaan, mutta haluaisin ehdottomasti kuulla muitakin kirjaehdotuksia!

Oma syyslomani on "virallisesti" 22.10.-1.11.

Onko ketään kiinnostunutta?
Onko ehdotuksia kirjavalinnaksi?
Onko mielipiteitä aikataulusta tai muusta?
Onko mielipiteitä ideasta?

BTW, jos jotakuta kiinnostaa lukea mitä olen lueskellut viime aikoina niin ecorcoranista löytyy.

10. helmik. 2010

beauty or beast

justme87

Lohikäärmeitä ja kanuunojen ryskettä

Kuninkaan lohikäärme
Naomi Novik
4+

Tammen Lista-sarjassa on suomennettu monia mainioita teoksia (kuten tämä ja Locke Lamoran valheet), joiden jatko-osia ei kuitenkaan syystä tai toisesta ole päätetty saattaa lukijakunnan riemuksi. Surku. Toinen Kuninkaan lohikäärmeen päähenkilöistä ovat kapteeni Laurence, Britannian laivaston kapteeni, joka päätyy yllättäen ilmavoimien palkkalistoille, kun lohikäärmeenmuna kuoriutuu laivalla keskellä avomerta ja jonkun täytyy ryhtyä eläimen valjastajaksi. Toinen päähenkilö onkin sitten tuo nimenomainen lohikäärme: Temeraire osoittautuu lojaaliksi kumppaniksi ja nopeaksi oppijaksi, jota Britannian niukat ilmavoimat tarvitsevat juokkonsa jatkoksi, sllä kanaalin toisella puolella Bonaparte suunnittelee maihinnousua.

Vaiks kuinka kivaa! Vaihtoehtohistoriat ovat ajatuksena olleet jo jonkin aikaa mielenkiinnon kohteina. Ongelmana on ollut tähän asti, että kun en historiasta mitään tiedä, niin en ole esimerkiksi 10½ lukua maailmanhistoriaa -opukseen tarttua. Tässä kirjassa ei kikkaillakaan salamurhayritysten onnistumisilla tai puolustuslinjan murtumisilla, vaan pohditaan, millaista elämä olisi 1700-luvulla ollut, jos älykkäitä ja puhetaitoisia lohikäärmeitä olisi olemassa. Jännää!

Tiedossa on historiallista romaania parin sadan sivun verran, joka toi osin mieleen Patrick O'Brianin meriromaanit. Aikakauden meininki ja menettelytavat tunkevat uskottavasti läpi kirjan yksityiskohdista. En edelleenkään pysty kuvittelemaan, miltä lohikäärmeen puhe kuulostaa, mutta loistavia otuksia nämä Novikin järkäleet ainakin ovat. Jos haikailee suhdedraamojen, tuntehikkaan melodraaman tai paatoksellisten eeppisten taisteluiden perään, ei ehkä kannata tarttua tähän opukseen. Historiaa, lohikäärmeitä ja verkkaisempaa kerrontaa kaihtamattomille sen sijaan suosittelen lämpimästi.
Tags:

11. tammik. 2010

beauty or beast

justme87

Varmasti vuoden paras sarjakuvaromaani!

Hii och hej ja rattoisaa lukuvuotta niin oppivelvollisille kuin velvoitteettomillekin!
Yhteenvetoa kirjavuodesta saa lähetellä yhteisöön jos siltä tuntuu (suositamme esim. vuoden a) löytö b) pettymys c) paras lukukokemus d) paras käännös e) paras sarjakuva jne.).

Merkintöjä Burmasta
Guy Delisle
4,5

Ihan paras sarjakuva! Vähän ehkä harhaanjohtavasti otsikossa kutsun tekelettä romaaniksi, koska se ei ole fiktiivinen. Homman nimi on se, että kirjan piirtäjä on sarjakuvapiirtäjä/animaattori ihan työkseen, kun taas hänen vaimonsa on lääkäri ja toimii Lääkärit ilman rajoja -järjestössä. Vaimon toimeksianto suuntautuu Burmaan, joten mies ja vaippaikäinen poika seuraavat perässä.

Mitenkäs nyt selittäisin innostukseni... Lärpäke on jotenkin ainutlaatuinen, sillä sotilasjuntan hallitsemassa diktatuurissa toimittajia ei katsella hyvällä. Tämä veijari sen sijaan vetää ranskalaisletti tutisten lastenrattaitten kera ympäri naapurustoa ja kirjaa muistiin sattumukset. Tarinat on hauskoja, eksoottisia, turhauttavia, tunnelmallisia, tietoiskuhtavia... sekoitus päiväkirjaa, kirjettä ja matkakirjaa. Eniten sekoituksessa lienee kuitenkin päiväkirjaa. Saarnausta ei tule vastaan, mutta juntan härskejä otteita esitellään silti (esim. postiluukusta kolahtava Times Magazine, josta puuttuu sivuja: sensuuriviranomainen on käynyt leikkaamassa tuomittavaa materiaalia sisältävän artikkelin pois).

Ihan erilaisia ympyröitä, yleissivistystä, huumoria... Kukapa ei haluaisi vaihtaa näkökulmaa näin laadukkaassa seurassa. Sitäpaitsi sarjakuvaa lukee nopeasti. Kerralla ei ehkä kannata hotkia, ettei tule ähky. Parhaimmillaan pienemmissä paloissa.
Tags:

9. marrask. 2009

poks

inku

(ei otsikkoa)

Hei. Olen uusi jäsen ja kirjoitan ensimmäisen arvosteluni. Olen 21-vuotias nuori nainen ja lukeminen on kuulunut harrastuksiini niin kauan kuin olen osannut lukea. Luen kirjoja aikalailla laidasta laitaan, fantasiaa ja dekkareita aika vähän mutta niitäkin ystävien ja sukulaisten suosituksesta silloin tällöin. Pääasiassa luen kirjani suomeksi mutta myös englanti sujuu ja onpa hyllyssä yksi saksankielinenkin kirja odottamassa rohkeutta sen aloittamiseen. En ole lukioaikojen jälkeen kirjoittanut juuri mitään, joten saa nähdä miten hyvin lähtee sujumaan arvostelujen kirjoittelut.

Kolkuttajat
Stephen King
Arvosana: 3

Takakansi kertoi kirjasta seuraavaa: Kolkuttajat alkaa viattomasta lastenlorusta - mutta Stephen Kingin käsissä siitä kasvaa kertomus voittamattomasta kauhusta, käsittämättömän kosmisen pimeyden uhkasta, joka syöksee pienen uusenglantilaisen Havenin kaupungin asukkaat uskomattoman painajaisen syövereihin.

Vaikka olen pettynyt miltei jokaiseen lukemaani Kingin kirjaan, aloitan aina uuden suurin odotuksin. Jälleen odotukseni olivat liian korkealla ja jouduin pettymään. Ensimmäiset pari-kolmesataa sivua luin ahmien, en olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni. Siinä vaiheessa, kun kirjassa alkoi selvitä mistä on kyse, se alkoi muuttua vähän turhan sci-fiksi minun makuuni. Odotin jotain karmivaa tarinaa lastenlorun pohjalta, tarinaa joka veisi yöunet mutta missään vaiheessa kirja ei juurikaan pelottanut. Lukemistani häiritsi hieman myös mielestäni paikoitellen vähän töksähtelevät suomennokset.

Tags:

29. lokak. 2009

beauty or beast

justme87

(ei otsikkoa)

Kirjavaras
Markus Zusak
5

Siunaa ja varjele, havahduin yhtäkkiä siihen, että vuoden ehkä vaikuttavin lukukokemukseni on jäänyt mainitsematta täällä.

Kirjavaras sijoittuu siis Saksaan toisen maailmansodan tietämillä. Lieselin isä on juutalainen ja äiti antaa tytön tämän parhaaksi kasvatusvanhempien hoteisiin. Kirjassa kuvataan Lieselin elämää pikkukaupungissa, jossa ruoka on kortilla ja vain puolueeseen kuuluvat menestyvät. Kertojana toimii itse Kuolema, jolla yllättäen sota-aikana on kädet tavallistakin enemmän täynnä työtä.

Luin tämän englanniksi, se myönnettäköön, ja kiinnostaisi tietää kyllä miten muutamat omintakeiset kohdat oli käännetty suomeksi. Mutta olipas kyllä tosi hyvä kirja. En muista koska olisin viimeksi oikein kyynelehtinyt kirjan äärellä. Ei sillä, kyseessä ei ole mikään melodramaattinen nyyhkyopus, vaan kotirintamalle sijoittuva sotaromaani -- tavallaan. Toisaalta tuntuu, että Kirjavaras on sotaromaani... toisaalta taas tuntuu, että se on samalla tutkielma ihmisistä ennemmin kuin sodasta sinänsä (sikäli kun näitä kahta voi erottaa). Mistä Kirjavaras kertoo... Kirjavarkaassa on kuraisia teitä, pommituksia, pelkoa, selviytymisstrategioita, vastuuntuntoa, oikeamielisyyttä, rohkeutta, toiveikkuutta... Voi, miksi kuulua kirjayhteisöön jos ei osaa kirjoittaa lukemastaan... En vain osaa kritisoida tätä kirjaa mistään. Sen kerronta on rikasta, mutta ei liian yksityiskohtaista ja mielikuvituksen tappavaa. Se on pitkä, mutta juoni kantaa alusta loppuun asti. Hahmot ovat runsaita, mutta kuvailtu vaivihkaa ja alleviivaamatta.

Unohdan yleensä aika nopeasti lukemieni kirjojen sisällön. Mitä pidempään kirja kangastelee mielessäni, sen parempi se yleensä on. Tämän kirjan miljööt ja yleinen lukiessa kirjasta huokuva tunnelma ovat edelleen kirkkaana mielessä jo noin kuudetta kuukautta. Se on puolestaan noin kymmenen kertaa parempi suoritus kuin normikirjoilla. Lukekaa, hyvät ihmiset, lukekaa.
Tags:

24. lokak. 2009

beauty or beast

justme87

(ei otsikkoa)

Mehiläisten salaisuudet
Sue Monk Kidd
4 1/2

Lilyn äiti on kuollut ja elämä aggressiivisen ja kommunikaatiorajoitteisen isäukon kanssa eteläisen osavaltion persikkatilalla on melko onnetonta. Presidentti Jefferson on juuri allekirjoittanut lain, jonka nojalla mustatkin voivat rekisteröityä äänestäjiksi ja muutenkin osallistua yhteiskunnalliseen elämään tasaveroisina valkoihoisten kanssa -- ainakin teoriassa. Lilyä hoitanut rehevä Rosaleen joutuu ongelmiin ja Lilyn elämä tekee täyskäännöksen tämän lähtiessä auttamaan Rosaleeniä ja etsimään mitä hyvänsä tietoa mitä kuolleesta äidistään voi löytää.

Tykkäsin kovasti. Takakansi kuulosti epämiellyttävästi märehtivältä tunteilulta, mutta onneksi siitä ei ollut kysymys. Värikylläinen, täyteläisesti kerrottu tarina, jonka miljööt jäivät hehkumaan mielen perälle vielä moneksi päiväksi sen jälkeen, kun kirja itse oli jo luettu. Ennustan pientä lässähdystä mahdollisella toisella lukukerralla, kun filosofisten kohtien tietynlainen stereotyyppisyys (?) tulee häiritsevämmin esiin kaiken kattavan ihanan kuvauksen alta... mutta sitä odotellessa muistelen autuaana hunajahallia, persikkakojua ja pinkin talon keittiötä.
Tags:

Edelliset 10